Hahmoryhmät

ILMAN HEIMO / VEDEN HEIMO / PÄIVÄN HEIMO / YÖN HEIMO

Ilman heimo: Linnuntien harhamat

Linnuntien harhamat (myös linnuntieläiset) ovat eläinpuoleltaan lintuja kuten varis ja joutsen tai lentäviä hyönteisiä kuten mehiläinen ja sudenkorento.

Linnuntieläiset tunnetaan harhamayhteisön tukipilareina, jotka välittävät yhteisön virallisia ja epävirallisia viestejä kauas ja lähelle. Linnuntien harhamat voidaan jakaa keskimäärin kolmeen leiriin. Muuttajat toimivat usein korkeissa asemissa harhamien kansainvälisessä järjestössä ja palaavat Suomen kamaralle vasta ilmojen lämmetessä. Pohjoisessa talvehtivat linnuntieläiset tuntevat kaupungin kuin omat taskunsa ja järjestelevät mielellään elämäänsä parhaaksi katsomallaan tavalla muuttajien selän takana. Hyönteisharhamat vetäytyvät talveksi yhteiselämästä lähes toimintakyvyttöminä, mutta toimivat kahden muun leirin välillä vaa’ankieliasemassa omana arvostettuna linnuntieläisten ryhmänään. 

Linnuntien harhamat ovat perinteisesti olleet hyvin edustettuina harhamayhteisön vallanpaikoilla. Heitä yhdistää yhdistää jaettu rakkaus ilmaan, tuuliin ja isomman näkökulman ja nopeamman tien löytämiseen. Ajoittaisesta sisäisestä hajaannuksesta huolimatta he pitävät yleensä toistensa ja harhamayhteisön perinteiden puolia.

Ihmisten uskomuksissa lintujen on uskottu olevan yhteydessä kuoleman valtakuntaan. Tämä uskomus lienee saanut alkunsa linnuntien harhamien kyvyistä kulkea omia teitään arkitodellisuuden tuolle puolen unien, harhojen ja kuolleidenkin maille. Tällaista kulkemista on kuitenkin vuosisatojen ajan harjoitettu enää vain emuiden erikoisluvalla, sillä todennäköisyydet palata näiltä matkoilta ovat yhtä suuret kuin todennäköisyydet eksyä. Kerrotaan myös, että menneinä aikoina linnuntieläiset saattoivat palata matkoiltaan muuttuneina, jopa hirviömäisinä. 

Linnuntieläisten uskomuksissa ja yhteisissä rituaaleissa vaalitaan yhteyttä ilmaan, taivaaseen ja siellä lentäviin olevaisiin. Vanhuus näyttäytyy linnuntieläisille kaipauksen kohteena, sillä kun he vanhuudessaan muuttuvat eläimiksi, he saavat myös todellisen lentokyvyn, josta kaikki linnuntieläiset elämässään uneksivat.

Linnuntien harhamilla voi olla harhamamuodossaan esimerkiksi erilaisia siipiä, pyrstöjä ja nokkia. Tällöin he kykenevät lennähtämään lyhyitä matkoja, jotka eivät ihmisiltä onnistuisi. Linnuntien harhamilla uskotaan myös olevan kyky kulkea unissa, harhoissa ja vainajien mailla, mutta harva on todellisuudessa näitä kykyjä käyttänyt.

Linnuntien harhamien pelissä tutkitaan etuoikeuksia, valtaa ja korruptiota arkipäivässä sekä yhteisön edun ja oman edun tavoittelun ristiriitoja. Luvassa voi olla myös harvinaisempia, mystisiä kokemuksia uni- ja harhamaailmoissa niitä kaipaaville.

Veden heimo: Ahtolaiset

Vesiharhamia eli ahtolaisia (joskus myös hopeakyljet, vetehiset, ahdinkansa tai Vellamon väki) ovat kalat, vesinisäkkäät, matelijat ja jopa äyriäiset ja nilviäiset. Ahtolaiset ovat sisäisesti monenkirjava joukko, jota yhdistää rakkaus veteen ja musiikkiin. Vesiharhamat ovat enemmän yksineläjiä kuin laumaeläimiä, ja heitä pidetään hieman hajanaisena joukkona.

Ahtolaiset pitävät itseään harhamasuvuista vanhimpana. Myytit näkeistä ja seireeneistä ovat syntyneet vesiharhamien tekojen seurauksina. Ahtolaiset tunnetaan myös musikaalisina: useissa paikoissa pidetään perinteenä, että ahtolaisten tehtävänä on aloittaa harhamien rituaaleihin kuuluvat laulut ja soitot. 

Ahtolaisten omat perinteet liittyvät vuodenaikojen kiertoon ja kuun vaiheisiin. Ahtolaiset ovat ylivertaisia uimareita ja lähes voittamattomia vedessä, erityisesti muututtuaan harhamamuotoonsa. Esimerkiksi ahtolaisen hukuttaminen on käytännössä erittäin vaikeaa. Ahtolaisten sanotaan myös pystyvän lumoamaan toisia laulunsa tai soittonsa voimalla.

Ahtolaisille harhamamuotoon muuttuminen on voiman ja mahdin osoittamista, minkä vuoksi muuttumiseen suhtaudutaan suurella vakavuudella ja kunnioituksella. Muuttuminen on merkki siitä, että jotain merkittävää, vaarallista, tuhoisaa tai voimakasta tapahtuu pian.

Muiden harhamien mielestä stereotyyppinen ahtolainen on huoleton, vähän viileä ja toisinaan hieman ylpeä tyyppi, jolla on aina joku rikas isotäti, joka rahoittaa bileputken tai uuden mersun. Ahtolaiset tulevat aina myöhässä yhteisiin vuodenkierron juhliin, koska ovat tehneet tätä ennen jonkin oman perinnerituaalinsa. 

Ahtolaisten peliin kuuluu menneisyyden tutkimista ja hukutettujen salaisuuksien nostamista pintaan (tai yrityksiä painaa ne vielä syvemmälle), omien tekojen kanssa toimeen tulemisen vaikeutta, yhteisön merkityksen ymmärtämistä uudelleen ja onnen tavoittelua tai siitä kynsin ja hampain kiinni pitämistä.

Päivän heimo: Pedot

Petojen, toisinaan myös päivämaaksi kutsuttujen harhamien eläinpuolet ovat Suomen luonnossa eläviä petonisäkkäitä kuten karhu, ilves ja ahma. Tulielementillä on keskeinen rooli perheen tapakulttuurissa ja uskomuksissa: petojen rituaalit tapahtuvat usein tulen ympärillä, ja tuleen liitettyjä ominaisuuksia pidetään hyveinä. 

Pedot näkevät eläimen itsessään voimakkaana, johdattajana ja ihmisyyttä puhtaampana olemuksena. Petojen keskuudessa sisäistä eläintä ihaillaan ja siltä pyydetään voimaa. Joitakin sen voiman raakuus ja hallitsemattomuus myös salaa pelottaa. Monet pedot kokevat eläimen tukahduttamisen hankalaksi eivätkä aina osaa elää osana ihmisyhteisöä. Ei olekaan harvinaista, että peto putoaa yhteiskunnan turvaverkon lävitse.

Pedot kutsuvat itseään perheeksi, vaikka kaikki eivät olekaan toisilleen verisukua. Petoja pidetään harhamayhteiskunnassa usein uhkaavina ja oikukkaina, mikä on hitsannut perheen tiukasti yhteen. Maine juontuu joidenkin joidenkin kymmenien vuosien takaiseen selkkaukseen, jolloin lähes kaikki pedot karkotettiin Helsingin harhamayhteisöstä. Tähän äärimmäiseen rangaistukseen johtaneista tapahtumista on myöhemmin vaiettu, mutta yhteisö ei ole unohtanut tapauksen aiheuttamaa tuskaa ja vahinkoa.

Perhettä luotsaa rautaisella otteella emuu. Karkotusten jälkeen hän otti yhteisöön jääneet petolapset ja alueelle saapuneet heimolaiset suojelukseensa, vaikka muu harhamayhteisö piti heitä yhteisöön sopimattomina. Emuu uskoi heihin ja antoi heille uuden mahdollisuuden. Emuuta kunnioitetaan mutta myös pelätään.

Muuttuessaan harhamamuotoonsa pedot saavat saalistajan vaistot: tarkka hajuaisti, pimeänäkö, saalistusvietti ja eläimelliset voimat ovat esimerkkejä petojen taidoista. Ihmismuodossa pedon voi tunnistaa herkästä hajuaistista, pitkistä kynsistä, terävistä hampaista, vahvasta itseilmaisusta ja tavallista tuuheammasta karvoituksesta. Petojen keskeiseen kommunikaatioon kuuluu tärkeänä osana koskeminen, halaaminen, painiminen ja muu fyysinen kontakti. Pedot ovat myös välillä kovaäänisiä ja saattavat murista, ulvoa tai äristä.

Pelissä pedot tarjoavat mahdollisuuden tutustua aggressiivisuuteen ja fyysiseen voimaan osana pienen yhteisön hyveitä. Toisaalta pedot saavat näiden piirteiden takia osakseen muun harhamayhteisön ennakkoluulot, joita käsitellään omien tuella ja pitämällä yhtä perheen kesken. Rooli yhteisön epävirallisena silmätikkuna ja syntipukkina rajoittaa petojen toimintaa toisinaan paljonkin. Pedot ovat tuliluontoisia sieluja, jotka haluavat ilmaista itseään vapaasti ja estoitta, ja yhteisön valvovan silmän alla tämä ei aina onnistu. Petoharhamilla on voimakas sisäinen hierarkia, joka määrittää peliä paikoitellen vahvasti. 

Yön heimo: Aninkaiset

Aninkaisten mytologia perustuu toisaalta maahan ja metsään, mutta myös kuun vaiheisiin ja yöhön. Yö luo saaliseläimille turvaa, yön pehmeässä sylissä on rauhallista taivaltaa. Yhteisön suuret juhlat liittyvät myös yöhön, esimerkiksi sadonkorjuun aikaan juhlittavan kekrin yönä suoritetaan merkittävimmät rituaalit.

Metsän emäntä Mielikin toisesta, vähemmän tunnetusta nimestä Aninka lempinimensä ottaneet aninkaiset osaavat suunnistaa poikkeuksellisen tarkasti eivätkä koskaan joudu metsänpeittoon. Tarvittaessa he piiloutuvat taitavasti. Aninkaiset eivät juuri koskaan menetä malttiaan tai muutu harhamamuotoon harkitsematta. Viileyttä ja tunteiden hallintaa pidetään arvokkaana ominaisuutena. Siitä johtuen aninkaisilla on keskimääräistä enemmän suhteita ihmisiin ja arvossa pidettyjä ihmisten ammatteja. Tästä syystä aninkaiset usein joutuvat selvittämään ihmisten ja harhamien välisiä selkkauksia ja esimerkiksi toimimaan epävirallisena harhamien tukiorganisaationa. He tarjoavat tiskin alta muun muassa lääkäripalveluita ja oikeusapua.

Aninkaiset pitävät suunnitelmien ja sopimuksien tekemisestä. He auttavat paljon muita, joten kaikki ovat tavalla tai toisella heille palveluksen tai kaksi velkaa. 

Muut harhamat näkevät aninkaiset konservatiivisina, harkitsevaisina ja hyvin toimeentulevina. He ovat sanansa mittaisia – jos jotain on luvattu, niin se myös pidetään. Arjessa monille aninkaisille ristiriitaa aiheuttavat konservatiiviset ihmisyhteisön ammatit ja luontaisesti yön tunneille painottuva vuorokausirytmi. He ovat aamuyön tunteina aktiivisimmillaan, ja mikäli heidän työnsä joustaa, eivät yleensä saavu toimistolle (tai minnekään) ennen kahtatoista.

Aninkaisten pelissä tutkitaan ainakin yhteisön tukipilarin roolia, uskonnollisia kokemuksia sekä ihmisten ja harhamien rajapinnalla tanssahtelua.