maailma

HARHAMAYHTEISKUNTA / HARHAMAT JA IHMISTEN YHTEISKUNTA / HARHAMIEN USKONTO / HARHAMIEN KULTTUURI

Mikä on harhama

Harhama on ihmisen ja eläimen geneettinen risteytys. Harhamat ovat syntyneet joskus ihmiskunnan alkuaikoina, kun raja ihmisen ja eläimen välillä oli häilyväisempi ja luontoa kuunneltiin ja sen kanssa tehtiin yhteistyötä. Ihminen ja eläin saattoivat silloin lisääntyä keskenään. Näinä aikoina harhamat toimivat shamaanien tai henkioppaiden roolissa, kommunikoivat luonnonhenkien kanssa ja ottivat joskus eläimen hahmon. Heidän tehtävänsä oli ihmisen ja eläimen eli luonnon tasapainon suojelu.

Harhamilla on neljä tunnettua heimoa. Heimoilla on kullakin oma elementti: ilma, vesi, päivä (tai tuli) ja yö. Suomessa näitä heimoja kutsutaan linnuntieläisiksi, ahtolaisiksi, pedoiksi ja aninkaisiksi. Kaikki harhamat kuuluvat yhteen näistä heimoista. Myös muualla maailmassa elää harhamia.

Harhamat joutuivat piiloutumaan kun ihmisten maailma ja käsitys jumalallisesta muuttuivat. Eläinjumalat vaihtuivat ihmishahmoisiin jumaliin ja luonnon tasapaino suistui enemmän ihmisen puolelle. Monoteistisissa maailmanuskonnoissa oli vielä vähemmän tilaa harhamien kaltaisille olennoille. Viimeistään varhaismodernin ajan alkaessa oli selvää, että ihmiset olivat valinneet toisen tien, jolla harhamat eivät mahtuneet kulkemaan. Toisin ei enää voi valita, mutta harhamat ovat yhä olemassa ja piilossa. Kaikissa maailman kolkissa elää sitkeästi uskomuksia ja kansanperinteitä, jotka kunnioittavat luontoa ja sen suojelijoita.

Maailmassa on aina ollut ihmisiä, jotka tietävät harhamien salaisuuden. Kaikki heistä eivät ole harhamien liittolaisia.

HARHAMAN MUODONMUUTOS

Ihmismuotoista harhamaa ei erota ihmisestä ellei pääse riittävän lähelle. Harhamalla saattaa olla eläinpuolensa tunnusmerkkeinä esim. karvoitusta, suomuja, sarventyngät tai terävät hampaat. Nämä tunnusmerkit pidetään yleisillä paikoilla aina piilossa.

Eläinmuotoon muuttumiseen johtaa kaksi asiaa: itsehillinnän menettäminen sekä tahdonvoima ja yhteisön tuki. Eläinmuodossa harhamalla on selkeitä ja vaikeasti peitettäviä eläimen tunnusmerkkejä kuten kynnet, siivet tai turkki. Eläinmuotoon muuttuminen ihmisten nähden on ankarasti kielletty. Muuttuminen vie aina aikaa ja on aina fyysisesti tuskallista ja henkisesti kuluttavaa.

Voimakkaat tunteet voivat laukaista muutoksen. Sitä vastaan taisteleminen on vaikeaa. Harhamat ovat tottuneet suojelemaan toisiaan tarvittaessa rauhoittamalla, rukoilemalla tai viime kädessä fyysisesti peittämällä muuttujan, kunnes hän on normaalin näköinen.

Eläinmuotoon voi myös muuttua tahdonvoiman ja yhteisön kannustuksen avulla. Tätä pidetään kunnioitettavana ja ylevänä, jopa uskonnollisena kokemuksena ja taitona. Se suoritetaan aina kokoonnuttaessa Uhoon ja Haastaukseen.

Harhama, joka kokee itsensä ulkopuoliseksi tai joka jätetään yhteisöstä, alkaa hitaasti ja tahtomattaan muuttua kokonaan eläimeksi. Kun muutos on kokonainen, harhamasta on tullut villieläin, jolla ei enää ole ihmisen ymmärrystä tai tapoja eikä se tunnista omiaan. Eläimeksi muuttunutta harhamaa ei voi palauttaa ihmismuotoon.

Riittävän vanhaksi elänyt harhama voi myös muuttua eläimeksi. Tätä kutsutaan kotiinpaluuksi, ja sitä pidetään kunniakkaana ja kauniina tapana kuolla.

Harhamayhteiskunta

Harhamat jakautuvat neljään heimoon eläinpuolensa mukaan: ilma, vesi, päivä, yö. Ilman heimoon kuuluvat lentävät eläimet, veden heimoon vesieläimet, päivän heimoon petonisäkkäät ja yön heimoon saaliseläimet.

Suomen suurimmilla paikkakunnilla on yksi tai kaksi paikallista harhamien johtajaa, emuuta. Emuut ylläpitävät rauhaa ja oikeudenmukaisuutta omiensa keskellä. Jokainen heimo valitsee emuunsa omien tapojensa mukaisesti. Toisinaan emuut tapaavat toisiaan ja sopivat keskenään yhteisiä sääntöjä, mutta tällainen yhteistyö riippuu hyvin paljon emuiden keskinäisistä väleistä.

Korkeammalla tasolla harhamien sääntöjä ja yhteiskuntaa hallitsee kansallinen hallintoelin nimeltä parvi. Parveen kuuluu yksi tai kaksi heimonsa valitsemaa harhamaa, jotka ovat yleensä emuita. Parvi päättää ja koordinoi maanlaajuisesti harhamia koskevia asioita. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi vakavimpien rikoksien tuomioiden antaminen ja sellaisten riita-asioiden ratkominen, joita emuut eivät ole pystyneet tai halunneet selvittää yksin. Parven lisäksi on olemassa kolme uskonnollista johtajaa, joihin viitataan nimellä Tuntemattomat.

Harhamien yhteiskunta noudattaa pääsääntöisesti samanlaista oikeuskäsitystä kuin ihmisten: toisten fyysiseen koskemattomuuteen tai omaisuuteen ei saa kajota, jokaisella on oikeus elää elämäänsä rauhassa ja turvassa, ja rikkomuksesta syytetyllä on oikeus tulla kuulluksi.

HARHAMIEN SÄÄNNÖT

Harhamien yhteiskunnan kaksi tärkeintä sääntöä ovat salaisuuden laki ja yhteisön varjeleminen: harhamista ei saa kertoa ulkopuolisille eikä yhteisöä saa vaarantaa. Yhteisön vaarantaminen on näistä vakavampi rikos, josta on tuomittu äärimmäisissä tapauksissa jopa kuolemaan. Jos yhteisön turvallisuus on vaarassa, jokaisella harhamalla on velvollisuus osallistua parven määräämin keinoin turvallisuuden tai salaisuuden ylläpitämiseen. Oman käden oikeuden jakaminen ilman emuun tai parven lupaa on kuitenkin tiukasti kielletty.

Muita harhamien sääntöjä ovat lasten suojeleminen ja oikeus yhteisöön. Harhamalapset ovat harvinaisia ja heitä tulee suojella vahingolta. Harhamalasta ei saa vahingoittaa suoraan tai välillisesti, toiminnalla tai toimimatta jättämisellä.

Jokaisella harhamalla on oikeus yhteisöönsä. Harhamaa ei saa jättää yhteisönsä ulkopuolelle, vaan joka heimolla on velvollisuus olla tietoisia omiensa liikkeistä. Vakaviin rikoksiin syyllistynyt harhama voidaan sulkea yhteisönsä ulkopuolelle rangaistuksena.

VALVOJAJÄRJESTÖ RIESA

Harhamien asioita ja etuja valvoo kansainvälinen järjestö. Se toimii julkisesti nimellä Reveille institut européen des sciences appliquées (Reveillen eurooppalainen soveltavien tieteiden instituutti), perustajansa, 1800-luvulla eläneen Marian Réveillén mukaan. Käytännössä RIESA on peitejärjestö, jonka rahoitus tulee yksityisistä lähteistä eri puolilta Eurooppaa (käytännössä varakkailta harhamilta) ja liiketoiminnasta, jota RIESA harjoittaa pienempien haarojensa kautta (esim. konsultointi ja logistiikka). Suurin osa RIESAn työntekijöistä on eurooppalaisia harhamia.

Suomalaiset harhamat näkevät instituutin toiminnan välillä todellisena riesana. Sen toimintaa pidetään yleisesti etäisenä, byrokraattisena ja arkitodellisuudesta jossain määrin vieraantuneena. Sen virkailijoita, valvojia, lähetetään paikallisiin harhamayhteisöihin silloin kun tekeillä on harhamien kannalta jotakin merkittävää tai kun yhteisöissä on ongelmia, joita emuut eivät saa hallintaan. Järjestöllä on valtuudet määrätä seuraamuksia rikoksista tai vakavissa asioissa pidättää emuu asemastaan tai päättää parven kokoonpanosta. Uskonnollisiin johtajiin RIESAlla ei maallisena järjestönä ole valtaa. Suomalaiset harhamat suhtautuvat RIESAn virkailijoihin käytännössä kuten suomalaiset politiikot suhtautuisivat YK:n virkailijoihin.

Harhamat ja ihmisten yhteiskunta

Useimmat harhamat pyrkivät osallistumaan yhteiskuntaan normaalisti ja käymään palkkatöissä ansaitakseen elantonsa. Harhamilla on sosiaaliturvatunnus, heidät kirjataan väestörekisteriin ja palkasta pidätetään lakisääteiset maksut. Harhamat asuvat missä parhaaksi katsovat ja ovat samalla tavalla osa arkista suomalaista yhteiskuntaa kuin tavalliset ihmiset. Suomessa harhamia asuu siellä missä ihmisiä ylipäänsäkin. Suurin suomalainen harhamien yhteisö löytyy Helsingistä, mutta pienempiä harhamayhteisöjä on lähes jokaisessa suuressa kaupungissa.

Salaisuuden lain vuoksi harhamia ei kannusteta hakeutumaan näkyviin julkisuuden ammatteihin kuten eduskuntatason politiikkaan, esiintyvien alojen ammatteihin eikä muutenkaan hakeutumaan julkisuuteen. Harhamien ei myöskään toivota hakeutuvan sellaisiin töihin, joissa erityistaidoista voisi olla suoraa hyötyä, koska niiden käyttö on sidoksissa osittaiseen muodonmuutokseen. Ei kuitenkaan ole aivan tavatonta kohdata harhamaa, joka on töissä palolaitoksella, uimaopettajana tai yövartijana.

Harhaman ihmismuoto ei poikkea merkittävästi ihmisen vastaavasta, joten teoriassa harhamat voisivat käyttää halutessaan tavallisten ihmisten terveyspalveluja. Niitä kuitenkin usein vältellään paljastumisen pelosta. Niihin turvaudutaan pakon edessä, kotikonstien ja muiden vaihtoehtojen jälkeen, ja silloinkin pyritään huolehtimaan siitä, ettei potilas menetä kivusta tai jännityksestä malttiaan. Ensimmäinen lääkärikäynti onkin monelle nuorelle harhamalle melkoinen tulikoe.

Harhamien piilossa pysyminen perustuu siihen, että ihmiset eivät usein kiinnitä huomiota asioihin, joita he eivät ymmärrä. Selittämätön järkeillään loogiseksi tai sitä ei vain ajatella, koska se on helpoin ratkaisu. Joskus harvoin ihminen voi vahingossa esim. nähdä muodonmuutoksen tai se näytetään hänelle. Tiedetään tapauksia, joissa ihminen ei ole onnistunut sisällyttämään harhamia maailmankuvaansa vaan hänen todellisuudentajunsa on alkanut horjua.

IHMISSUDET

Ihmissusiksi kutsutaan yksittäisiä ihmisiä, jotka ovat tulleet osaksi harhamayhteisöä. Ihmissudella on aina omistajaharhama, johon hänet on sidottu valasuhteella. Harhama saa tuoda yhteisöön ihmisen vain, jos he molemmat vannovat valan ja harhama takaa ihmisen eli ottaa vastuun tämän teoista. Ihmissusia ei pidetä täysivaltaisina yhteisön jäseninä vaan he ovat omistajiensa holhokkeja. Harhamat haukkuvat heitä usein koiriksi, lemmikeiksi ja kesytetyiksi.

Ihmissuden ja omistajaharhaman suhde voi olla hyvin alistava ja siihen voi liittyä koston tai hyväksikäytön elementtejä. Toisaalta kyse voi olla myös rakkaussuhteesta tai syvästä ystävyydestä. Ihmissudet ovat harhamayhteisössä pääosin vihan ja epäluulon kohteena. Pääasiallinen syy syrjintään on pelko siitä, että ihmissudet paljastavat harhamat muille ihmisille.

Ihmissudet ovat järjestäytyneet löyhäksi tukiverkoksi toisilleen ja ovat muodostaneet oman yhteisön ja kulttuurin harhamayhteiskunnan sisään. He ovat ottaneet tunnuksekseen suden ja kokevat olevansa ihmissusia, vaikka eivät voikaan muuttua susiksi tai käyttää pedon voimaa. 

Ihmissudet etsivät harhamavoimaa rankan fyysisyyden kautta, ja varsinkin nykyisen johtajan aikana ollaan viime aikoina menty äärimmäisyyksiin. Rankka fyysisyys tarkoittaa paastoja, joilla matkitaan saaliitta jäänyttä sutta, metsästystä paljain käsin ja taistelutreenejä. Ihmissusilla on myös oma uho, joka suoritetaan täydenkuun aikaan. Jotkut ihmissudet haaveilevat, että heidän uhonsa hyväksyttäisiin osaksi harhamayhteisön uhoa ja haastausta. 

Harhamien uskonto

Koko harhamayhteisö uskoo siihen, että harhaman elämässä vaikuttaa kolme jumalaa: Ihminen, Eläin ja Luonto. Jumalia palvotaan harhamien yhteisessä pyhässä paikassa Salissa, jossa kaikki harhamayhteisön tärkeimmät rituaalit tapahtuvat. Jumalat ovat läsnä rituaaleissa naamioituneina ja johdattavat harhamat yhdessä harhamamuotoonsa. Heiltä voidaan kysyä neuvoa ja he voivat elehtiä ja joskus harvoin puhuakin yhteisölle. Kukaan ei tiedä, ketkä jumalnaamioita kantavat. Naamion kantajiin viitataankin nimellä Tuntemattomat silloin harvoin, kun heistä on tarve puhua suoraan.

Myös vähemmän hurskaat harhamat ovat keskimääräistä tapauskonnollisuutta uskonnollisempia, sillä harhamille välttämätön muodonmuutos tapahtuu uskonnollisissa rituaaleissa. Myös arjessa uskontoa harjoitetaan eri tavoin. Harhamilla on jokapäiväisiä uskonnollisia tapoja, joiden avulla vaalitaan yhteyksiä kotielementtiin. Harhamilla on myös omia pyhiä paikkojaan, joihin he kokoontuvat aika ajoin omiin rituaaleihinsa. Jokaisella harhamalla on uskonnollisesta kasvatuksesta vastaava vanhempi harhama eli opas, jolta voidaan kysyä neuvoa jokapäiväisiin ongelmiin. Yksi uskonnon keskeisistä merkityksistä onkin tarjota rauhaa ja lohtua ja näin lisätä tärkeää itsehillintää.

TUNTEMATTOMAT

Tuntemattomia on kolme ja kukin heistä edustaa yhtä jumaluutta: Ihmistä, Eläintä ja Luontoa. He eivät tiedä toistensa henkilöllisyyksiä ja kantavat naamioita aina toimiessaan jumalallisessa roolissaan. Mikäli joku jumala jostakin syystä puuttuu joukosta, kahdella muulla on valta antaa tämän naamio eteenpäin. Valinta tehdään usein uskonnollisimpien harhamien joukosta ja sen perusteena voivat olla näyt, Tuntemattomien keskinäiset keskustelut ja emuiden suositukset.

Tuntemattomat astuvat jumalrooliinsa rituaalin kautta. Rituaalin aikana he luopuvat omasta äänestään ja alkavat puhua jumalan äänellä. He voivat käyttää keskinäisissä kokoontumisissaan ja rituaalien yhteyksissä myös unenkämmen-nimistä pyhää ainetta saavuttaakseen kirkkaamman yhteyden jumalallisiin ääniin. Jumalan roolista poistuminen on raskasta, ja Tuntemattomat karttavat silloin toisten harhamien seuraa.

Uskonnollisimmat harhamat tavoittelevat Tuntemattoman asemaa sekä mahdollisuutta kuulla jumalten ääni ja puhua sillä. Harhamat uskovat, että tähän päästäkseen harhaman on löydettävä tasapaino ihmisen ja eläimen välillä. Tämä ei tarkoita välttämättä tasaista hiljaiseloa, vaan sitä että eläimellinen teko vaatii seurakseen tasapainottavan inhimillisen teon. Lisäksi jumalien äänen kuulemista tavoittelevan on palvottava Luontoa elämässään tasapainoisella tavalla, joka ylittää kotielementin palvonnan. Todella hurskaat harhamat pyrkivätkin noudattamaan paitsi oman sukunsa rituaaleja, myös toisten sukujen rituaaleja – tai vähintäänkin auttamaan niissä erilaisin lahjoituksin ja palveluksin.

Harhamien kulttuuri

RITUAALIT

Koko yhteisön uskonnolliset rituaalit ovat tärkeitä silloin, kun harhama siirtyy yhteisön silmissä tilasta tai sosiaalisesta asemasta toiseen. Jumalat kutsutaan yleensä paikalle todistamaan, kun harhamalapsi otetaan yhteisöön ja tämän oppaat vannovat valansa, kun harhama julistetaan täysikasvuiseksi tai kun harhamat vannovat elämänkumppanuus- tai vihollisvalat toisilleen. Samoin jumalia kutsutaan antamaan tuomionsa vakavimmista rikoksista ja todistamaan vanhimpien harhamien kotiinpaluuta eli eläimeksi muuttumista.

Harhamien yhteiskunta ei tee eroa syvien romanttisten tai platonisten suhteiden välille. Erityisen suhteen merkkinä pidetään valaa, vapaamuotoista tai rituaalista lupausta vaalia suhdetta ja olla uskollinen suhteen osapuolille. Valasuhteissa voi olla useampia osapuolia kuin kaksi. Samaa sukupuolta olevat kumppanit ja monikkosuhteet ovat harhamayhteisössä normaaleja eikä niihin liity yhteisön sisällä tabuja tai syrjintää. Valasuhteita voivat olla esimerkiksi elämänkumppanuusliitto, erityinen ystävyys tai asetoveruus.

Lisäksi eri harhamaheimoilla on omat tapansa palvoa Luontoa ja kotielementtinsä aspektia siinä. Osa rituaaleista on yhteisiä ja osa taas on tapoja, joita jokaisen kyseisen suvun harhaman tulisi muistaa noudattaa omassa elämässään. Heimojen omia rituaaleja vaalivat emuut, kokeneimmat oppaat ja muut vanhat harhamat.

Harhamajumalat ovat läsnä myös Uhossa ja Haastauksessa, joissa harhamat muuntuvat eläinmuotoonsa ja tanssivat ja taistelevat keskenään. Ihminen, Eläin ja Luonto johtavat rituaalia ja todistavat illan kulkua. Niinpä kaikki mitä Uhossa ja Haastauksessa tapahtuu, tapahtuu jumalten suostumuksella. Mikäli joku harhamista haavoittaa toista Uhon tai Haastauksen aikana, tätä ei pidetä moraalisesti paheksuttavana vaan jumalan tahtona.

UHO JA HAASTAUS

Uho ja Haastaus ovat harhamien rituaali, tapa harjoittaa uskontoa sekä keino tuoda eläinpuoli esiin hallitusti. Tähän rituaaliin kokoonnuttaessa on suotavaa muuntua eläinmuotoonsa.

Uho ja Haastaus on tärkeä sosiaalinen ja uskonnollinen tapahtuma, joka kokoaa kaikki yhteisön harhamat samaan paikkaan. Siellä harhamat voivat olla avoimesti eläimellisiä ilman kulisseja tai piilottelua. Uho ja Haastaus ovat myös viihdettä: Haastauksen tuloksista lyödään vetoa, ja valuuttana käytetään yleisesti palveluksia tai muuta vedonlyöjien sopimaa maksutapaa. Vedonlyöntiin suhtaudutaan harhamien yhteisössä ristiriitaisesti: joidenkin mielestä se pitää perinteen elossa, toisten mielestä se on rienausta ja kolmansille viihdettä.

Uho on harhamaheimon sisäisen yhteyden lujittamista ja ihailun ja arvostuksen herättämistä muissa. Uhossa yksi tai useampi harhama ilmentää oman heimonsa voimaa joko yksin tai toista sukua vastaan tanssien tai muilla liikkeen keinoilla. Uhossa ei taistella eikä kukaan voi Uhota toisen puolesta. Uhosta ei lyödä vetoa.

Haastaus on toisen yksilön haastaminen ratkaisemaan konfliktia taistelulla, tanssilla tai muulla vastaavalla esityksellä. Haastauksessa voi ratkaista tai aloittaa riidan, puolustaa kunniaansa, paikata velan, ottaa mittaa toisesta leikkimielisesti tai jopa flirttailla. Haastaus on aina yksilölaji, mutta on mahdollista palkata esitaistelija tappelemaan puolestaan.

Uhon ja Haastauksen esitysten aikana on kiellettyä käyttää inhimillisiä sanoja. Sen sijaan mylvintä, ulvonta, murina, tömistely, taputtaminen ja muu äänenkäyttö on sallittua ja kuuluu aina asiaan. Negatiivista ääntelyä ei koskaan esiinny. Jos harhama ei tahdo kannustaa Uhoojaa tai Haastaajaa, hän on hiljaa.

Haastauksen tulosta ei kuulu kyseenalaistaa tai pilkata. Haastauksen jälkeen sen aiheeseen ei saa enää palata, eli nokittelua ja ilkkumista ei saa olla – se on pelkurimaista ja saattaa voittajan häpeään.

HARHAMIEN TAPAKULTTUURIA

Harhamat uskovat olevansa ihmisen ja eläimen välimuoto, joka syntyi muinaisina aikoina suojelemaan ihmisten, eläinten ja luonnon tasapainoa. Vaikka harhamat eivät enää ole ihmisille tärkeitä, he pitävät edelleen pyhänä Ihmisen ja Eläimen tasapainoa, jonka avulla hyvitellään Luontoa ja saavutetaan sen suosio. Eri harhamilla  ja harhamaryhmittymillä voi kuitenkin olla hieman erilaisia käsityksiä siitä, mikä näistä elementeistä on tärkein tai kaipaa eniten huomiota.

Oppaat, emuut ja muut vanhemmat harhamat opastavat toisia harhamia uskonnollisten tarinoiden avulla. Niissä seikkailevat eri eläinlajit kustakin heimosta, ihmiset sekä toisinaan myös jumalat Ihminen, Eläin ja Luonto. Ne tarjoavat sekä pelotteita että ratkaisuja harhamaelämän pulmiin.

Harhamat uskovat, että oman eläinvastineen syöminen samoin kuin ihmisen syöminen on väärin ja kiellettyä. Harhamamuotoon muuntautuminen vieraan harhaman kanssa kaksin, pienessä seurueessa tai ihmisten läsnäollessa on vaarallisen tuntuista ja kammoksuttua. Ei myöskään ole sopivaa puhua julkisesti mahdollisista yksin suoritetuista seikkailuistaan harhamana, varsinkaan eläinten parissa. Myös Tuntemattomien varomaton lähestyminen, puhumattakaan naamiontakaiseen identiteettiin viittaamisesta, on kiellettyä, sillä Tuntemattomat edustavat jumalia, eivät itseään tai sukuaan.

Mikäli näitä kieltoja rikkoo vahingossa tai tahallaan, harhama voi pyytää harhamaoppaaltaan tai yhteisöltään neuvoa tasapainottavan teon tekemiseen. Tasapainottavia tekoja harhaman on tehtävä myös silloin, jos hän on tullut tehneeksi elämässään jotakin liian eläimellistä tai inhimillistä. Harhaman on myös hyvä osallistua oman kotielementtinsä palvontaan ja hyvittelyyn, jotta se pysyy hänelle suopeana. Erityistä hurskautta tavoittelevien harhamien on syytä pyrkiä tasapainoisesti hyvittelemään kaikkia elementtejä.