TARINA

Suomi 2020. Harhamat, tai kimeerit, elävät ihmisten keskuudessa ihmisen näköisinä. Jotkut heistä ovat veden sukuisia ja jotkut ilman, toisia ajaa petojen vaisto ja toisia saaliseläimen varovaisuus. Sopeutuminen ihmisyhteiskuntaan sujuu hyvin ja eläin pysyy hallinnassa, kunhan sen sallitaan välillä päästä hallitusti esiin. Nahan alainen herää Uhossa ja Haastauksessa, joilla vahvistetaan identiteettiä, ratkaistaan konflikteja ja etsitään yhteyttä kaikissa ja kaikkialla asuviin voimiin.

Kun kolme valvontajärjestön tarkkailijaa saapuu Helsinkiin, harhamayhteisö joutuu kohtaamaan sisäiset jännitteensä ja pinnan alla kyteneet ongelmat. Samaan aikaan yhteisön täytyy suojella jäseniään ja salaisuuttaan, sillä harhamat syntyvät siitä mitä ihmiset piilottavat itseltään. Miltä näyttäisi maailma, jossa satuolennot ja painajaiset ovatkin totta?

Harhama on ihmisen ja eläimen kädenpuristus ja syleily niiltä jo unohtuneilta ajoilta, kun rajoja ei vielä ollut. Harhama on takin alle tungetut höyhenet, käsiä pestessä puhkeavat suomut, sarventynkien särkyyn otettu pilleri ja murinaa kahvikoneelle. Harhama on kipua eläimen esiin päästämisestä ja sen piiloon pakottamisesta: se symboloi ihmisen eläimellistä ja ruumiillista puolta. Ihmisen näköiset kysyy, mitä on olla ihminen ja mitä on olla eläin.